Blogi

Lue työelämävastaavamme Marin blogi

Työelämäasiaa!

Mahdollisesti jokainen meistä on törmännyt siihen, että osa-aikaisuus työnteossa on tänä päivänä jotenkin huono juttu. 

Pitäisi olla kokoaikainen… kysymys kuuluu… miten?

Miten voit saada kokoaikaisen tunnit, jos työnantaja ei niitä tarjoa ja olisiko edes mahdollista. Tämä tuntuu olevan tällä meidän nykyhallituksellamme ajatuksena aivan metsässä. 

Ei se työntekijä päätä omista tunneistaan, vaan työnantaja. Joten ”haukutaanko” tässä nyt väärää puuta. No mielestäni kyllä!

Itsellä osa-aikaisuudesta on se kokemus, että olin kaupassa töissä kaksi kuukautta vajaa 10 vuotta ennen kuin sain kokoaikaisen paikan. Tästä kiitos silloiselle päällikölle. Osittain tein osa-aikaisen 30 h/vko töitä omasta tahdosta yksinhuoltajaäitinä. Tämä mahdollisti useamman vapaan viikossa ja myös lisätyön ottamisen silloin kun se oli mahdollista ja korottaa mahdollista seuraavan kuukauden palkkaa.

Moni osa-aikainen todellakin tekee tätä työtä ihan omasta tahdosta syystä tai toisesta. Joko on yksinhuoltaja, opiskelija tai vaikka omaishoitaja ja silloin osa-aikainen työsuhde on omaan elämään sopivampi vaihtoehto, eikä välttämättä se huonoin. 

Nyt sitten otsikoissa on, että osa-aikaiset työntekijät jättäytyivät työttömiksi, kun suoja-osa on hallituksen toimesta poistettu. Työttömyys on kovassa kasvussa juuri tämän(kin) asian vuoksi. 

Eikä tämä tullut mitenkään yllätyksenä… itse sen tiesin ja tajusin heti, kun asiasta tuli edes idea ilmoille. 

Suoja-osa on ollut monelle työttömälle, opiskelijalle ja muille todella tärkeä etu. Etu, joka on pitänyt työelämässä kiinni, kun on voinut ”huolettomasti” tehdä töitä 300 euroon asti ilman, että se olisi vaikuttanut tukiin. Tukiin, jotka ovat olleet myös tärkeä asia elämässä. 

Palvelualoilla ja etenkin kaupoissa tarvitaan myös pikkutuntisia opiskelijoita, jotta kauppa saadaan toimimaan. Ja totta kai sille opiskelijalle/työttömälle lauantai- ja sunnuntaityöt ovat tuoneet rahaa elämiseen. Kun suoja-osa poistettiin ei ole kannattavaa tehdä enää edes niitä pieniä tunteja, kun se vähä raha mitä työllä saat, vie suuren osan tuista pois. Eli tilanne saattaa pahimmillaan mennä miinuksen puolelle. 

On huolestuttavaa ajatella mikä on kauppojen tulevaisuus työntekijöiden osalta? 

Ja miten sitten työttömän/opiskelijan osallistuminen yhteiskunnan luottamustoimiin? Kun suoja-osa poistettiin, niin esim. palkkiot huomioidaan tuloina. Ne, kun ilmoitetaan palkkana (mitä eivät ole). 

Esimerkiksi toimit vaaleissa vaalitoimitsijana, saat tästä palkkion, niin se huomioidaan tulona ja se vaikuttaa kaikkiin mahdollisiin tukiin mitä saat. Pahimmassa tapauksessa maksat jotain Kelalle takaisin. Joten tämäkin asia tulee tulevaisuudessa olemaan hankala asia, kun toimitsijoita tarvitaan paljon ja käytännössä siellä on paljon työttömiä, opiskelijoita ja eläkeläisiä. Siihen palkkioon nähden ei ole kannattavaa sekoittaa omaa talouttaan useammaksi kuukaudeksi. 

Hallituksemme toimet tulevat yhteiskunnalle todella kalliiksi työttömyyden kasvun myötä - unohtamatta kuinka yhteiskunnan ulkopuolelle joutuminen uhkaa mielenterveyttä ja lisää yksinäisyyttä, kun ei ole varaa lähteä edes kotoa. 

Fyysinen kunto heikkenee, kun ei ole rahaa ostaa kunnollista ruokaa. Opiskelut päättyvät, kun ei ole varaa opiskella… ja päädyt työttömäksi, etkä edes välttämättä omasta tahdosta, vaan ihan vaan kaiken mahdottomuuden edessä isket pyyhkeen kehään. 

Tämän kaiken ”puhumisen” jälkeen vielä todella tärkeä asia. 

Työpaikoilla alkaa piakkoin uusien luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutetuiden valinnat. Oletko kiinnostunut? Tunnetko jonkun, joka kolahtaa oikealla tavalla? Ehdota häntä tehtävään. Näissä tehtävissä ei kukaan ole yksin, apua ja tukea on saatavilla ammattiosastolta ja liitosta. 

Ystävällisin terveisin,

 oman ammattiosastosi 001 työelämävastaava Mari Laasio

********************************

Lue sihteerimme Marcuksen blogi.

Onko hetki aikaa jutella ihmisoikeuksista?

Otsikon on joku saattanut kuulla Helsingin kaduilla, kun ihmisoikeusjärjestöt yrittävät tuoda ilmi maailmalla tapahtuvia kauheuksia heikommassa asemassa olevia kohtaan. Nykyisen hallituksen työ on keskittynyt rajoittamaan, kieltämään ja poistamaan surutta asioita mitkä työväenliike on yli sadan vuoden aikana saavuttanut. Ensitöikseen hallitus päätti kieltää poliittiset lakot ja tukilakot ja kovasta vastustuksesta huolimatta he onnistuivat tavoitteissaan. Tukilakkoja ei ollut käytössä vaikealla tes-kierroksella ja tosi monelle alalle tuli kolmen vuoden sopimus. Syy pitkille sopimuksille selvisi, kun hallitus ilmoitti, että liiton jäsenmaksun verovähennysoikeus poistetaan. Ajallisesti tämä on nerokas veto koska tesseistä neuvotellaan seuraavan kerran kolmen vuoden päästä ja silloin on ehkä unohtunut, että jäsenmaksu on ollut verovähennettävä. Tuntuu että kaikki on aikataulutettu tarkasti Orpon ja Suomen yrittäjien toimesta ja todennäköisesti emme ole vielä nähneet viimeisen kappaleen hallitusohjelmasta toteutuvan ja työntekijöiden asema tulee heikkenemään tulevaisuudessa.

Mitä jos me suomalaiset työntekijät ovatkin ne joiden kohtelusta pitäisi herättää keskustelua otsikon mukaisella kysymyksellä? Hallitus perustelee toimiaan velkaantumisen taittumisella ja työllisyyden kasvattamisella mitkä ovat mielestäni hyviä asioita, joiden puolesta pitääkin tehdä päätöksiä. Valitettavasti kaikki toimet ovat suunnattu työntekijöihin, työttömiin ja heihin jotka ovat jonkun tuen varassa. Samaan aikaan yrittäjät ovat päässeet kuin koira veräjästä ja heiltä ei ole vähennetty tukia tai tehty muita toimia koska tukeudutaan väittämään, että yritykset luovat työpaikkoja. Totuus on kuitenkin se, että työttömien määrä on kasvanut ja varsinkin pitkäaikaistyöttömyys on huolestuttavalla tasolla.

Ihmisiä pakotetaan muuttamaan pois asunnoistaan ja jättämään taaksensa koko tukiverkkonsa, koska eivät pysty maksamaan liian korkeiksi kohonneita vuokria. Töitä pitää etsiä, ettei menetä työttömyystukia, mutta yrittäjät eivät palkkaa kokeneita keski-ikäisiä työntekijöitä, koska he ovat liian kalliita. Pitkäntähtäimen tavoitteena taitaakin olla ihmisten tuominen matalapalkkaisista maista Suomeen, jotta yrittäjät pääsevät toteuttamaan pitkäaikaista haavetta, että jokainen neuvottelee oman palkkansa. Liittojen systemaattinen heikennys hallituksen toimesta helpottaa tulevaisuudessa ihmisoikeuksia loukkaavien ehtojen tarjoamista. Henkilö, joka tienaa kotimaassaan 500-600 € on erittäin kiitollinen, kun hänelle tarjotaan kiinteä 1400 € kuukausipalkka. Siinä vaiheessa, kun hän oivaltaa, että häntä on huijattu, on sopimus jo tehty ja hän tekee työtä palkalla, jolla ei tule toimeen ja yrittäjä tekee paremman tuloksen itselleen.

Tulevina vuosina on ensisijaisen tärkeää herättää keskustelua, että Suomessa on riittävästi työntekijöitä tekemään niitä töitä, joihin yritetään väkisin tuoda työvoimaa ulkomailta. Mikäli osaaminen ja kysyntä eivät kohtaa on oltava valmius kouluttaa ihmisiä uudelle alalle ja uskallettava palkata myös 50-60-vuotiaita, jotka tuovat kokemusta työpaikoille. Suomi uhkaa ajautua hallituksen toimien takia ihmisoikeusjärjestöjen tarkkailuluokalle.